Äitiys, terveys ja rv15

Hihii taas vatta muisteluja. Tosiaan vuosi sitten tähän aikaan tein töitä hullusti (rv31) jotta sain jäädä inasen aikaisemmin äitiyslomalle, sillä ylitöitä oli kertynyt niin roimasti. Viimeiset viikot olin kiinni ihanan asiakkaani kanssa, joka oli kouluprojektissani vapaaehtoisena. (M muuten joulukuu lähenee, muista laittaa mulle kuva jonka lupasit;)) 

Mitä ajatuksia äitiysloma ja äitiys minulle toi? Mammaloma toi tunteen että miten mä voin olla vain kotona?! Enkä ollutkaan. Joka aamu menin töihin (kuntosalille) hieman hosumaan tai jutustelemaan ihanien työkavereideni kanssa. Nautein tuosta ajasta mutta en tarpeeksi. Ei tuollaista tilanneta enään tule, koska jos meille joskus toinen lapsi suodaan, en ole yksin kotona tai liihusta kaupungilla yksin, vaan minulla on pikku kirppuni Tintti aina mukana!:) Siksi suosittelen oikeasti nauttimaan siitä ajasta kun saat jäädä pois töistä, ennen kuin tuo ihana käärö syntyy maailmaan. Ihmiset käskivät nauttimaan siksi koska kohta et enää nuku, eikä sinulla ole omaa aikaa etkä tee sitä etkä tee tätä blaah blaah blaah.. No toki vauvat ovat erilaisia mutta minulla oli omaa aikaa ja on ollut tähän asti. Nyt kun Tintti painelee menemään niin kovaa vauhtia ja laittaa kaiken suuhun ja tyhjentää kaiken niin nyt ei tarvitse kauheasti istuskella sohvalla!:) Koen että minulla on ollut aivan tarpeeksi omaa aikaa päivässä kun hän ottanut vaikka päiväunet. HUOM myös eilen minulla oli omaa aikaan kun Tintti nukkui 2 tuntia putkeen!!!:D Sitä ei ole hetkeen tapahtunutkaan!:) (Ja kyllä huomautan, raskauteni oli helppo.)

Entäpä sitten äitiys? Se ei oikeasti tuonut oikein mitään ajatuksia. En tietänyt mitä odottaa koska en ollut aikaisemmin kokenut sitä. Tiesin että minulla on suuri vastuu pienessä lapsessa joka on hyvin hauras ja riippuvainen sinusta. Tiedän ettei monetkaan uskoneet että minä/me olimme valmiita siihen. Onko kukaan valmis esikoisensa syntymään. Mielestäni ei. Et voi opetella tai valmistautua johonkin mitä sinulla ei ole koskaan ollut. Ei auta että seuraat ystävääsi sivussa sillä jokainen lapsi ja jokainen aikuinen on erilaisia. Olen oikeastaan melko ylpeä millainen äiti minusta on kasvanut. (Tai kukapa ei olisi!:D) Miten olen oppinut ja kuinka en ottanut stressiä siitä. Olen ylpeä mitä päätösiä olen tehnyt esim. rintamaidon lopetus jolloin Tintti muuttui yöstä päivään ja erittäin aurinkoiseen sellaiseen. Kuitenkaan minun päätökseni ja minun tapani eivät ole ne oikeat, ne ovat vain minun. Mielestäni ketään äitiä et voida haukkua, esimerkiksi huonoksi. Hän voi kasvattaa tai toimia erilailla mutta hän ei ole huono. Olen myös ylpeä kuinka lapseni on tyytyväinen, aurinkoinen ja onnellinen. Olemme onnekkaita ja siunattuja koska rakas lapsemme on terve!<3 Sekään ei ole itsestäänselvyys.

Nauttikaa jokaisesta päivästänne ja läheisenne läsnäolosta sillä koskaan ei voi tietää mitä saattaa tapahtua!<3 Viime viikolla selvisimme säikähdyksellä erittäin läheisen ihmisen lievästä sydäninfarktista, kaikki on siis hyvin!<3

P.S niin ja jollain tänää jo rv15!<3 Ei minulla!:D