No mutta päätän nyt kuitenkin kirjoittaa ja kertoa tilanteestamme. Haluan nyt kuitenkin kertoa, että olen erittäin onnekas että olemme terveitä tällä hetkellä. Nämä valitukseni eivät todellakaan ole suuria, mullistavia asioita elämässäni, mutta asioita jotka ärsyttävät ja ottavat päähän suuren koti-ikävän kanssa. (Siinä kai osa otsikosta onnekas).
Sitten seuraavaan. Täällä on siis koko kaupunki aivan sekaisin lumesta. Vaikka joka vuosi täällä on sama tilanne, yhtä paljon lunta, tulee aina parissa päivässä, mutta täälläkin se "yllätti ihmiset". Olen nähnyt yhden pienen lumiauran enkä muita. Lumi on vain tallautunut kamalaksi perunapelloksi eikä pienemmillä autoilla ole asiaa kulkea sellaisista kohdista. Siksi esimerkiksi kuskimme joutuu jättämään meidät pidemmälle, josta kävelemme kotiin.. Vain muutamissa paikoissa kävelytiet on aurattu, muissa kolattu käsin ja loput jätetty vain lumen peittoon. En pääse tällä hetkellä mihinkään yksin Tintin kanssa. Olen siis täysin vangittuna kotiin. Minulla on kolme eri reittiä josta pääsisin pääkadulle. Ensimmäinen on "oikotie" jossa on pieni kävelypolku tallottu, johon minulla ei ole asiaa vaunujen kanssa. Toinen on oikotien vieressä menevä kävelytie jossa olisi hieman leveäpi tallottu polku sekä osin kolattu, mutta siinä on rappuset jotka ovat aivan jään peitossa, joten ei. Kolmas kiertäisi paljon, mutta on täynnä korotuksia, sekä äärettömän liukas. Yritämme siis kaiken yhteisen ajan käyttää myös ulkoiluun, jotten tule täysin seinähulluksi!;)
Ei kommentteja
Lähetä kommentti