Ajatuksia Venäjästä

Lupasin kirjoittaa hieman ajatuksiani tuosta omasta Venäjä ajastani. Nyt on ehkä kulunut tarpeeksi aikaa että pystyn ajattelemaan myös positiivisia asioita, sekä pukemaan ajatukseni sanoiksi.

Elokuussa kun matkamme Venäjälle alkoi, oli mieli iloinen ja onnessaan kun pääsimme T:n luokse 6 viikon erossa olon jälkeen. Emme ehtineet olla kauaan yhdessä kun T:llä oli ensimmäinen työmatka. Aika kului melko hitaasti mutta kaikki oli vielä niin uutta ja tutusimme uuteen kaupunkiin hiljalleen. Neljäs työmatka (kaikki kestoltaan n. 1vko) alkoi jo hieman tuntumaan ikävältä ja olo yksinäiseltä. Mutta viides ja viimeinen oli kamalin.. Kun T lähti, alkoi välittömästi ahdistus rinnassa. Ahdistus oli lähes jatkuvaa mutta onneksi tärkeä tukipilarini M pyysi minua monesti viikon aikana kylään.
Suomen vierailun jälkeen, mulla oli intoa ja voimaa ystävistä taas reissuun. Tiedossa oli lähes kuukausi yhdessä perheen kanssa mutta silti kaikki ei ehkä sujunut niinkuin strömsöössä. En päässyt kotoa mihinkään kehdestaan Tintin kanssa. Lunta oli niin paljon, eikä auroja tosiaan pienemmillä teillä ja asuntojen eduksilla nähty. Silloin jo päätimme että ehkä minun ja Tintin on helpompi lähteä uuden vuoden jälkeen Suomeen kun T olisi lähes koko kuukauden työmatkoilla. No nyt ollaan hetki oltu yhdessä, vietetty ihana joulu läheisten kanssa ja uusi vuosi ystävien kanssa. Olen kiitollinen siitä!<3

Mitä jos...?
Olen miettinyt miten ehkä olisin viihtynyt paremmin siellä. Kaupunkihan oli mieletön. Todella siisti ja viihtyisä sekä tärkein, turvallinen. Mitään suurta tekemistä ei oikein ollut, mutta eihän täällä kotikaupungissakaan!;) No mutta siihen miten olisin viihtynyt paremmin. Uskon että jos Tintti olisi ollut vanhempi, olisi meillä ollut ehkä enemmän tekemistä ja minulle ehkä seuraakin hänestä. Tintti oli kuitenkin iässä kun kotona/sisällä on parasta olla, kun hän harjoitteli konttaamista, seisomista ja KAIKKI meni suuhun mitä käsiinsä sai. Uskon että olisin kyllä voinut viihtyä koko ajan siellä mikäli tuo lumen luonti olisi toiminut, eikä pakkanen olisi paukkunut ihan -40 tietämissä.

Olen äärimmäisen onnellinen ja onnekas että saimme tällaisen tilaisuuden lähteä ja kokea tämä. Pienen lapsen kanssa kun vain haluaa että kaikki on hyvin ja asiat hoituvat mutkattomasti. Lähdin pois kotikaupungista lähes keskisormea näyttäen, mutta takaisin tulin pää alhaalla ja häntä koipien välissä. Olen ylpeästi suomalainen, meillä asiat ovat hyvin (joo jotain tyhmiä kansanedustajien päätöksiä lukuunottamatta ja vero asioita) mutta pääasiassa kaikki hoituu. Matkailu avartaa ja opettaa myös mahdottoman paljon. Vaikka tämä reissu ei tuntunut ehkä täyden 10 reissulta, olen valmis lähtemään uudestaan ulkomaille ja kokea ja oppia vielä lisää. Kyllä, myös Venäjä käy.