Olen jo monesti miettinyt kirjoittaa tästä mutta jotenkin aina unohtunut. Minulla ei kauheasti sukulaisia ole. Isäni on ainoa lapsi joten sieltä ei serkkuja tule mutta pikkuserkkuja kyllä 3 kappaletta. He ovat nuoria (alle 15v) ja asuvat pääkaupunkiseudulla. Äidilläni on kaksi sisarusta - veli ja sisko. Sieltä puolelta serkkuja on 7. Pienenä olimme enemmän tekemisissä äidin siskon lasten kanssa, mutta vanhempana on tiemme erkaantuneet.. Meillä ei ole ollut suvun yhteisiä juhlia kauheasti. Joskus saatoimme sattua samaa aikaan äitienpäivänä kahville mummulaan tai synttäreille. Onneksi nuorempien serkkujen kanssa saatamme nähdä nykyään mummulassa ja vaihtaa kuulumisia. Äidin veljellä on kaksi poikaa joista nuorempi käy usein auttamassa äitiä koirien kuljetuksessa, tai muuten vain käväisee myös kylässä!:)
Suvun merkitys kasvoi minulle vasta tavattuani T:n ja nähtyäni heidän sukunsa. Kaikki juhlat, pyhät, merkkipäivät lähes koko suku kokoontuu jos vain lähistöllä ovat. Heitä on siis toiselta puolelta lähes 40. Eli kyllä ihmisiä riittää. Joulu toki on se suuri yhteinen juhla sillä silloin paikalla on vain suku. Voin kertoa että meteliä, lasten leikkejä ja ihanaa soljuvaa juttelua ja naurua ei puutu siitä porukasta - ei kummaltakaan puolelta sukua.
On hienoa omistaa sellaisia sukulaisia!:)<3
Ei kommentteja
Lähetä kommentti