Eilen illalla herkistyin niin, ettei itkusta meinannut tulla loppua. Selailen aina instagramin sängyssä ja löysin sieltä tutki-osiosta kauniin kuvan lapsesta, jonka tekstissä kerrottiin että hän oli aamulla siirtynyt taivaaseen. Toki tahdoin katsoa profiilia ja voi luoja miksi miksi miksi?! @prayersforkayla voit katsoa pienen tytön surullisen taistelun syöpää vastaan. Ajatus vanhempien tuskasta saikin kyyneleet virtaamaan vuolaasti mutta muistutti myös siitä kuinka onnellinen saan olla tässä hetkessä.
Mä olen onnellinen ja ylpeä kuinka osaan elää omaa elämääni mutta vielä enemmän saisin olla tyytyväinen tähän tilanteeseen, TÄHÄN hetkeen. Olemme kaikki terveitä ja kaikki on hyvin. Olen nuorempana kadehtinut muiden juttuja mutta nyt osaan iloita heidän puolesta siitä. On se sitten upea auto, hienompi talo, jokin materialismi hömpötys tai vaikka suurin haaveeni, niin voin hyvällä omallatunnolla sanoa että " vau onpa kaunis ", " aivan älyttömän makee auto " yms. Eikä kyllä kateus tulisi mieleenkään.
En vaivaa päätäni muiden ihmisten teoista, vaan keskityn omiin tekoihini ja päätöksiin ja yritän elää täysillä perheelleni ja itselleni.
En vaivaa päätäni muiden ihmisten teoista, vaan keskityn omiin tekoihini ja päätöksiin ja yritän elää täysillä perheelleni ja itselleni.
"Älä kuluta sekuntejasi muihin, sillä ne voivat olla viimeisesi."
Ei kommentteja
Lähetä kommentti